Irman aatoksia

Työehtosopimusten neuvotteluja käydään kierroksilla samoin kuin eläkeiän nostoa koskevat neuvottelut meinasivat mennä jo yli sellaisille.  EK:n halu mm. nostaa eläköitymisikää  -> vapaasti suomennettuna tavoite sulkea nykyinen työttömyysputki sekä heikentää  58+ olevien taloudellista asemaa. Käsittämätöntä uhoa oli myös halu luopua osa-aika eläkkeistä joidenka avulla moni pitkän uran tehnyt jaksanee sinne 63- 65:ksi.

Viitisen vuotta sitten tehdyn eläkeuudistuksen tavoitteet on jo miltei saavutettu, niistä ollaan jäljessä vain yksi keskimääräinen vuosi. Ainakin SAK:n mielestä se olisi saavutettavissa työelämän sisällöllisillä, laadullisilla ratkaisuilla.  Paremmin tosiaan varmasti onnistuisi porkkanoilla kuin työnantajan nyt ehdottamilla raipoilla.  Itse työ ja sen saatavuus kummasti toki helpottaisivat tilannetta.

Työehtosopimusneuvotteluissa taasen rahalliset nollalinjat ovat ymmärrettävät, lukuun ottamatta niitä sopimusalueita joihin Katainen huonomuistisilla vaalilupauksillaan aiheutti aikamoisen sekamelskan. Samasta työstä maksetaan nyt erisuuria palkkoja riippuen kyseessä olevasta liitosta. Tehy tuskin luopuu saavuttamistaan eduista joten jäljelle jäänee vain se toinen vaihtoehto.

Laadullisena työelämän parannusehdotuksenani, palkankorotusten sijasta sekä työurien pidentämiseen on luoda mahdollisuuksia päiväunille. Olen muuten ihan tosissani ja käytäntöä voisi laajentaa myös peruskoululaisiin sekä opiskelijoihin.  

Takajaloilleni minut saa usein perustelu ” Ruotsissakin tehdään niin”. Tässä asiassa on pakko sanoa, että naapurimaassa tämä on joissain paikoin mahdollistettu.

Tiedämme lääketieteellisiin faktoihin perustuen mikä positiivinen merkitys päivittäisillä 15 - 20 min torkuilla on tai mitä kaikkea se mahdollistaa meissä.  Vaikutuksia voi vain kuvitella niin pitkällä kuin lyhyemmälläkin aikavälillä sekä suorasti, että välillisesti.

Työuria ja hyvinvointia voitaisiin helposti näin lisätä.  Tuottavuus sekä innovatiivisuus kohoaisivat niin, että jo Suomikin saataisiin pysyvämmin ylös suosta.

  
Työsuojelulainsäädännön sanelemana tälläkin hetkellä pitää työntekijää kohden olla varattuna tietty neliömäärä ruokailu- ja lepotilaa. Käytännössä tilat ovat vain ruokailua varten koska lepo ei käytännössä kuulu tämän hetken juoksupyörään, ei aina edes yöllä.  Monilla työpaikoilla ylimääräiset tuolit on poistettu turhan istuskelun pelossa.  Olisiko ajatus työnjohdollisesta osaamattomuudesta kuitenkin aiheellisempi pelko näissä tilanteissa?

Eniten tarvitaan siis ajattelun muutosta käytännön tasolla, sekä helppokäyttöisiä makuualustoja. Istuminen ei ole sama asia kuin pitkällään rentoutus.
Luvalliseen lepohetkeen saisi käyttää ruokatuntiaan ja rakkaat työnantajat voisivat lahjoittaa tarkoitukseen esim. 10 minuuttia työpäivästä lisää.

Mitä tulee palkankorotusvaatimuksiin jatkossa, pitää ennen mitään muuta hoitaa kuntoon inhimillinen minimipalkkajärjestelmä. Normaalitilanteissa kahdeksan tunnin työstä saatavan palkan lisäksi ei ole oikein jos joutuu perustarpeiden mahdollistamiseksi käymään vielä toimeentulotukiluukulla. Nyt esillä olevat vaatimukset noin kymmenen euron minimipalkasta ovat mielestäni aika kohtuulliset.

Voit tilata tämän artikkelin kommentit RSS 2.0 -syötteenä. Voit kirjoittaa kommentteja tai lähettää paluuviitteen omalta sivustoltasi.